maanantai 10. tammikuuta 2011

Sen piti olla normikeikka -kirjan tekijöiden haastattelu

Haastatteluiden tekeminen on yksi suosikkiasioistani.

Tilanne on aina mielenkiintoinen, koska ikinä ei tiedä, mitä haastattelutilanteessa on vastassa ja millaisia asioista haastatelluista saa irti. Usein tapaa mukavia ihmisiä ja kuulee tarinoita, joita ei muuten olisi kuullut. Eniten pidän haastatteluista, joissa tapaan ihmiset henkilökohtaisesti, koska silloin on helpoin reagoida toisen ihmisen vastauksiin. Tämän haastattelun tein syksyllä 2010 Facebookin viestiketjun avulla. Toimi se niinkin. Teksti julkaistiin silloisessa Chaos Tuben kaksoisblogissa. Sen piti olla normikeikka saa tänä vuonna jatko-osan.


Syyskuun lopussa kirjakauppojen hyllyjä koristaa kirja, joka tuo viihdetyöläisten kertomukset kaikkien luettavaksi. Sen piti olla Normikeikka sisältää sata tanssimuusikoiden, juontajien, karaokevetäjien ja muiden viihteen tekijöiden kertomaa tarinaa. Suuret tähdet on tahallaan jätetty kirjan ulkopuolelle, koska kertomukset valittiin tarinan itsensä takia – ei kertojan.

Tekijäkolmikko, Mikko Sovijärvi, Olavi Rytkönen ja Joni Nikkola, halusi julkaista kokemuksia laajasti erilaisista tapahtumista, vaikka pelkkiä häätarinoita olisi varmasti ollut riittämiin. Osa haastateltavista löytyi googlen avulla, mutta suurimpaan osaan artisteja syntyi yhteys jonkun toisen artistin tai omien suhteiden kautta. Kaikki haastateltavat olivat asiasta innoissaan. Ongelmia muodostui vain deadline-aikojen kiinnipitämisessä.

Toimituskolmikko piti kirjan tekoa mukavana projektina. Haastattelut tehtiin sekä sähköpostin kautta että livetapaamisissa. Tarinoiden korkea taso yllitti odotukset, eikä sensuuriakaan tarvinnut käyttää kuin liian paljastavien yksityiskohtien peittämiseen. Yhtenä huvittavimmista muistoista Sovijärvi nostaa esiin haastattelun, joka tehtiin kulttuuriravintola Ylä-Ruthissa huutamalla pyöreän baaripöydän keskellä makaavaan kännykkään. ”Se oli hieno kokemus!”

Kirja on tarkoitettu kaikille viihdealasta kiinnostuneille. Sovijärvi kertoo humppaihmisten olevan vain yksi kirjan kohderyhmistä. ”Muille kirja voi toimia ikkunana markkinaviihteen usein absurdiin ja tragikoomiseen maailmaan. ” ”Jonkinlainen haavekuva kirjaa tehdessä oli, että se kuluisi soittoniekkojen käsissä keikkabussissa ja bäkkärillä. Jos vaikka viihdykkeenä onkin vain punaista jaffaa, kuten eräässä kirjan tarinassa.”, lisää Nikkola.

Kirjan tekijät ovat myös itse tutustuneet musiikkimaailmaan. Nikkola kertoo villeimmäksi kokemuksekseen Mozartin Taikahuilun Papagenon aarian Der Vogelfänger laulamisen saksaksi julkisesti. Rytkösellä puolestaan on takanaan satoja juonto- ja musisointikeikkoja, joista niistäkään kaikki eivät normikeikan kriteerejä täytä. Osa omista tarinoista päätyi kirjan kansien väliin.

Sen piti olla Normikeikka julkaistaan syys-lokakuun taitteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti