Tämä runo on tehty vuoden 2008 kesällä yhdessä Kristiina Leinosen kanssa. Se syntyi Messengerissä, ja siitä tuli niin söpö, että haluan julkaista sen täälläkin. :)
Onni, uni ja valvetila
Elämä on pidempi kuin uni.
Unen valtakunta - heikko ja katoava.
Sielujen taakse katsova, totuuden paljastava.
Kuin ajaton ikuisuus.
Ikuinen ajattomuus.
Varomattomuuden tulos.
Polttava katse menneeseen tai tulevaan.
Suljet silmät, mutta et lakkaa näkemästä.
Et lakkaa tuntemasta.
Et lakkaa haluamasta tai toivomasta
Et lakkaa kaipaamasta menetettyä vapauttasi.
Et voi paeta sieluasi musertavaa ikävää.
Kaipaus loppuu vasta tunteettomaan suudelmaan.
Viimeiseen katseeseen.
Rakastan, mutta... Katoa.
Olenko valveilla - poissa ikuisuuden kuristavasta lieasta.
Irrottautuneena niistä kahleista, jotka jätit ympärilleni.
Vapaudessa.
Ja sinä yönä, kun sinä itket, minä nauran.
Vapaudun viimeisistäkin saasteista, jotka jätit minuun.
Puhdistaudun, nauran ja hymyilen.
Olen viimein onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti