Tapaus viisi
Pidän itseäni varsin empaattisena ihmisenä. Jaksan kuunnella
ystävieni murheita ja olla myötätuntoinen. Silloin tällöin sorrun itsekin
valittamaan ties mistä asiasta, ja aina ystäväni kuuntelevat minua. Sitä varten
ystävät ovat. He kuuntelevat ja seisovat tukena silloin, kun tarvitaan.
Eräänä iltana päädyin kolmen hengen porukalla keskustelemaan
mieliämme painaneista asioista. Purimme sydämiämme ja olimme syvässä yhteisymmärryksessä.
Harmittelin erityisesti sitä, että miehet halusivat minusta vain seksiä. Halusin
saada enemmän arvostusta.
Jossain vaiheessa seurueen toinen nainen kyllästyi
keskusteluun ja lähti kotiinsa. Jäin kahdestaan pojan kanssa. Poika avautui
minulle pitkän aikaa sydänsuruistaan.
Vastasin pojan tarinaan: ”Onpa kamalaa. Mennäänkö panemaan?”
