Tapaus kolme
Nuorena olin vielä niin viaton kaikkien poikajuttujen suhteen. Ihailin jotain poikaa kuukausia, enkä koskaan uskaltanut sanoa ihastukselle ainoaakaan sanaa. Se oli hyvä niin. Sain elää omassa ihailumaailmassani. Siinä kaikki oli vaaleanpunaista ja pumpulipilvistä.
Ensimmäisen poikaystävän hankkiminen oli jännittävää. Kysyin sähköpostiviestissä, alkaisiko hän olemaan. Poika suostui, ja kuljimme ympäri kaupunkia pitäen toisiamme kädestä kiinni. Se oli jännittävää. Kädet hikosivat.
Kaverit halusivat nähdä meidän suutelevan. Se oli aivan uusi askel meidän suhteellemme. Mietin koko ajan, kuuluuko toisen suussa olla noin paljon kuolaa. Miten se kuola leviää kaikkialle minun suussani? Saanko bakteereita? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Pitäisikö tämän tuntua hyvältä? Se tuntui lähinnä märältä - ja omituiselta.
Muutaman päivän kuluttua erosimme. Poika haukkui minut huoraksi ja katkaisi välit.
Olin kuulemma liian huono suutelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti