Tapaus kaksi
Se mies oli aina katsellut lemmikkimarsuani jotenkin murhaavasti. Aina, kun otin sen syliini, mies otti etäisyyttä minuun. Ajattelin, että hänellä on jyrsijäpelko, mutta toivoin sen menevän ohitse. Eihän kukaan voisi vastustaa niin suloista pientä otusta kuin minun marsuni oli. Se oli minulle erittäin rakas. Monet itkut olivat kastelleet sen turkin. Marsuihin voi luottaa.
Yhtenä iltana menin ystäväni luo juhlimaan. Jätin miehen asuntooni opiskelemaan. Oli mukavaa olla yksi ilta erillään, mutta tietää, että yöllä pääsee tuttuun kainaloon nukkumaan.
Onnistuneen bileillan jälkeen kömmin kotiin. Mies vaikutti jotenkin kireältä, mutta ajattelin sen johtuvan humalaisesta olemuksestani. Käänsin selkäni häntä vasten ja nukahdin välittömästi.
Aamulla heräsin ennen miestä ja menin laittamaan aamiaista. Paistoin kananmunia ja pekonia pannulla. Se on täydellistä ruokaa juhlimisen jälkeisenä aamuna. Ruuan tuoksu sai minut hyräilemään, ja suuntasin vaihtamaan lemmikkimarsuni vesiastian.
Marsu makasi häkissään kivikovana ja täysin liikkumattomana.
